Perinneyhdistys

VR Kuopion konepajan Perinneyhdistys ry
TERVETULOA KOTISIVULLEMME

KOTISIVU

Perinneyhdistys

Historiaa

Tutustu myös Esko (Simon poika) Nummelinin kotisivuuun

Vieraskirja

Konepajan historiasta.

Historiaa

Vuoden 1885 valtiopäivillä säädyt päättivät, että rautatie oli rakennettava Riihimäen-Pietarin radalta Mikkelin kautta Kuopion kaupunkiin. Tämän päätöksen Hänen Keisarillinen Majesteettinsa vahvisti 25.1.1886. Päätös merkitsi samalla Kuopion konepajan syntyä, sillä tuohon aikaan uusia ratoja rakennettaessa myönnettiin varat paitsi rataan ja rakennuksiin myös radalla käytettäviä vetureita ja vaunuja varten.

Toimintavuodet

Valtionrautateiden Kuopion konepaja aloitti varsinaisen toimintansa vuonna 1889 samanaikaisesti Savon radan liikenteelle avaamisen kanssa.

Valtionrautateiden muututtua osakeyhtiöksi 1.7.1995 Kuopion konepajan toiminta jatkui nimellä VR Osakeyhtiö Kuopion konepaja.

Toimipaikka

Savon radan vaunut ja veturit korjattiin aluksi hirsirakenteisessa päärakennuksessa. Vain paja oli tiiltä, palon vaaran vuoksi. Rautatielaitoksen “itsensä“ koon, ratakilometrien ja tonnikilometrien määrän kasvaessa kasvoi samaa tahtia myös kaikille rautatiekonepajoille yhteensä lankeavien tehtävien määrä ja niiden monipuolisuus. Tuli kannattavammaksi jakaa työtehtävät konepajoittain erikoistuen. Kuopiossa rakennettiin vuonna 1932 uusi suurempi päärakennus, nyt kivestä.

Kuopion uusi rakennus oli suunniteltu pelkästään höyryveturien korjauksen kulkua silmällä pitäen. Vetokaluston muuttuminen dieseleihin merkitsi höyryveturipajalle suuria muutostarpeita niin työ- kuin varastotilojenkin määrään ja laatuun. Työmemetelmät ja työnkulku muuttuivat.

Työympäristölle asetettavat vaatimukset työturvallisuuden ja -hygienian suhteen kasvoivat vuosien mittaan. Vaikka henkilökunnan määrä olikin 1950-luvulta alkaen laskussa, oli tarpeen lisätä työ-, varasto- ja sosiaalitiloja, ilmastointi- ja muita apulaitetiloja, uusi ruokalakin rakennettiin. Uuden konepajarakennuksen laajennuksia suoritettiin mm vuosina 1958, 1968, 1972 ja 1982. Rakennustilavuus kasvoi n. 30.000 Rm³:stä (rakennuskuutiometristä) n. 85.000 Rm³:iin ja lattiapinta 2.300 m²:sta (neliömetristä) n. 11.000 m² :iin.

Organisaatio

Alunperin Kuopiossa sijaitsi kahdeksannen (VIII ) konepajajakson keskus, ja sen alaisia toimipaikkoja olivat Mikkelin, Kouvolan ja Kotkan varikot. Myöhemmin varikot irroitettiin tästä. Kuopion konepaja nimettiin yhdeksi seitsämästä pääkonepajasta. Vuodesta 1934 lähtien pääkonepajat olivat kirjanpidoltaan itsenäisiä, mutta hallinnollisesti rautatiehallituksen alaisia.

Kuopion konepajan (ja sen Pieksämäen alaosaston) vakinaiset virat v.1935 olivat:

1 koneinsinööri I lk.

Konepajan hankinta- ja varastotoimi kuului vuoteen 1919 saakka konepajan tehtäviin. Sen jälkeen se toimi konepajasta erotettuna vuoteen 1988 saakka, jolloin se taas yhdistettiin konepajaan.

Pieksämen vaununkorjauspaja liitettiin hallinnollisesti Kuopion konepajaan v. 1933. Kuopion konepajan alaisesta vaununkorjauspajasta tuli itsenäinen Pieksämäen konepaja v. 1963.

Toiminta

Toiminta käsitti aluksi vuodesta 1889 alkaen rataosan Kuopio-Kotka koko liikuvan kaluston korjauksen, siis yhtä hyvin tavaravaunujen kuin höyryveturienkin kunnossapidon.

Höyrykone ja höyryveturi merkitsivät kaikkialla varsinaisen teollistumisen ajan alkua: koneita käyttävän teollisuuden, liikenteen ja kaupan nopeaa laajentumista ja kasvua. Vesireitti Kuopiosta pääkaupunkiin Pietariin oli kyllä tuolloin tärkeä kauppatie, mutta rautatie oli käyttökelpoinen kautta vuoden.

Liikenteen kasvaminen Savon radalla tarvitsi lisää vaunuja ja vetureita. Se puolestaan merkitsi korjaustarpeen kasvua, mikä näkyi henkilöstön määrän kasvuna.

Vuonna 1932 vaununkorjaus päättyi Kuopiossa ja siirtyi Pieksämäelle. Kuopiossa ruvettiin korjaamaan pelkästään höyryvetureita, näin aina vuoteen 1966 saakka.

Höyryveturilla ei aluksi ollut konevoimaista kilpailijaa maakuljetuksissa. Tilanne muuttui, kun polttomoottori ja sen voimansiirto kehittyi kestämään yhä suurempia tehoja. Rautatiet menettivät monopoliasemansa, kasvu pysähtyi tai peräti taittui. Rautatielaitokset kaikkialla vastasivat kilpailuun siirtymällä nekin dieselmoottorin käyttöön vetureissa.

Kuopion konepajalla aloitettin dieselveturien korjaus vuonna 1966. Viimeinen säännölliseen liikenteeseen korjattu höyryveturi lähti konepajasta vuonna 1975.

Vuonna 1989 Kuopion konepajan täyttäessä 100 vuotta sen korjausohjelmaan kuului 24 kpl dieselmoottorikäyttöisiä 4-akselisia telivetureita, joita käytetään laskumäkityöskentelyyn, sekä 86 kpl samoin 4-akselista kytkintankovoimansiirrolla varustettua, ratapihojen vaihtotyöhön tarkoitettua veturia. Ne käyvät konepajalla korjauksessa 4...6 vuoden välein. Konepajakorjausten välillä niitä huoltavat ja korjaavat varikot. Kaksiakselisia pienvetureita kuului konepajan korjausohjelmaan pitkälti toistasataa, näistä sarjamerkillä Tka7 varustettuja ratatyövaunuja oli konepaja itse valmistanut 70 kpl.

1990-luvun alusta Kuopion konepajan korjaukseen on tullut ratatyökoneita.

Konepajan päälliköt

Jefremoff, Vasilij vv 1889-1898

Malm, Peter Anders Alexander vt 1898-1908

Mads n, Arthur 1898-1914

Airas, Väinö Vilho vt 1908-1915

Olson, Axel Fredrik Alarik 1915-1923

Ruso, Vilho Sigfrid Gabriel 1924-1927

Åström, Walter 1928-1931

Louekari, Set Aleksanteri 1932-1941

Riihimäki, Antti 1942-1945

Strömmer, Arne Ossian 1946-1953

Vartiainen, Niilo 1953-1958

Nummelin, Simo Ilmari 1958-1990

Jemivaara, Markku Tapio Aleksanteri 1991-

Konepajan päälliköt. Kuvasta puuttuu viimeinen päällikkö Markku Jemivaara.

Ammattinimikkeitä

Valtionrautateiden yhtiöityessä (v.1995) Kuopion konepajalla oli käytössä seuraavat ammattinimikkeet:

Asentaja Poraaja

Autonkuljettaja Putkiasentaja

Hioja Sähköasentaja

Hitsaaja Siivooja

Insinööri Teknikko

Junamies Toimistosihteeri

Jyrsijä Toimistovirkailija

Koneistaja Trukinkuljettaja

Konepajan päällikkö Työkaluviilaaja

Konttoripäällikkö Työnjohtaja

Kustannuslaskija Varastomestari

Levyseppä Varastotyöntekijä

Liikennetarkastaja Veturinkuljettaja

Maalaaja Viilaaja

Nosturinkäyttäjä

Henkilöstön määrä eri aikoina

Valtionrautateiden viettäessä 50:ttä juhlavuottaan (v.1912) oli Kuopion konepajan henkilöstön määrä n. 70.

Rataosan liikenteen kasvaessa myös henkilöstön määrä konepajassa kasvoi tasaisesti lukuun ottamatta I maailmansodan aiheuttamaa hetkellistä piikkiä ja 1930-luvun alun pulavuosien alamäkeä. Näin aina Talvisodan syttymiseen saakka. Silloin henkilömäärä hypähti kerralla liki kaksinkertaiseksi eli noin 300:aan, kun osa Viipurin konepajan henkilöstöstä siirtyi Kuopioon. Sotavuosina ja niitä seuranneina sotakorvausvuosina rautatiekalusto oli kovassa käytössä ja kulutuksessa. Korjaustyötä tehtiin Viipurin konepajan verran pienentyneissä työtiloissa ja sen vuoksi vuorotyönä. Henkilöstön määrä oli tällöin huipussaan, Kuopiossa suurimmillaan liki 400 oppilaat ja veturimiesharjoittelijat mukaan lukien.

Toiminnan normalisoituessa ja dieselvetureiden tultua käyttöön Kuopion konepajan henkilöstön määrä väheni nopeasti. Luvun 200 se alitti vuonna 1962. Konepajan täyttäessä 100 vuotta (v.1989) oli henkilöstön määrä 130.

Konepajakoulu

Niin höyry- kuin dieselveturin korjaus vatii tekijöiltään monipuolista ammattitaitoa, samoin itse konepajan ja sen erilaisten koneitten ja laitteitten ylläpito. Tämän vuoksi onkin vuoden 1923 oppisopimuslain tultua voimaan annettu Kuopion konepajassa sen mukaista ammattikoulutusta omassa konepajakoulussa veturinkorjauksessa tyypillisiin työtehtäviin. Ensimmäinen mainitunlainen oppilaskurssi aloitti vuonna 1926, tähän mennessä viimeisin vuonna 1980. Vuosien mittaista kouliintumista työhön ammattimiehen työtoverina, siis oppilaskoulua suorittamatta, ei tietenkään voida mitenkään väheksyä. Yleisen ammattikoululaitoksen vaikutus konepajakouluun pyrkineitten joukossa on Kuopion seudulla tullut näkyviin vasta 1970-luvulta alkaen. Yleisen ammattikoulun suorittaminen lyhensi konepajakoulussa vaadittavaa oppiaikaa.

Konepajakoulussa on annettu koulutusta myös veturinlämmittäjäoppilaille, sittemmin veturimiesoppilaille.

Mahdolliset muut tietolähteet

Valtionrautateiden historiajulkaisut

- Finska Statsjärnvägarne 1862-1912

- Valtinrautatiet 1912-1937

- Valtionrautatiet 1937-1962

- Valtionrautatiet 1962-1987

Viimeinen toimintavuosi VR:n Kuopion konepajan toiminnassa on jo menossa. Päätökset on aikanaan tehty ja kaikki näyttää sen mukaan tapahtuvan. Viime vuosisadan puolella alkanut toiminta rautateiden Kuopioon tulon yhteydessä loppuu vaikka itse rautatie jääkin.

Konepajatoiminta alkoi vaatimattomasti tavaravaunujen korjauksella puurakennuksessa, josta ei ole kuin kivijalka jäljellä. Työt laajenivat rinnan työntekijöiden lukumäärän myötä, käsittäen myös höyryveturien korjausta. Kun höyryhepojen aika oli ohi, siirryttiin dieselkaluston korjauskonepajaksi ja myös ratakaluston kunnostuksista vastasi Kuopion konepaja.

Huonompien aikojen yli muilta VR:n konepajoilta siirretyt rautatiekalustoon liittyvät osavalmistukset takasivat veturitöiden ohella täystyöllisyyden. Myös ratakaluston uudisvalmistukseen konepajalaiset olivat mukana Tka7 ratatyövaunun muodossa. Lukuisat ovat myös ne muutostyöt, jotka konepaja suunnitteli ja toteutti liikkuvaan kalustoon.Nyt kaikki tämä alkaa olla ohi.

Vuoden 2000 syksyllä, kun konepajan alasajo näytti peruuttamattomalta, konepajalaisten keskuudessa heräteltiin ajatusta perinneyhdistyksen perustamisesta.Yhdistys olisi jatkossa edes jokin näkyvä merkki siitä ansiokkaasta toiminnasta, mistä konepaja on yli sadan vuoden taipaleellaan suoriutunut. Tämä lehtinen ja nyt alkuun pääsevä perinneyhdistystoiminta olkoon merkkinä siitä, ettei Kuopiossa unohdeta vuosikymmenien aikana syntynyttä rautatieperinnettä.