YKSI JUMALAISEN VALKOISEN BALINEESIN LUOMISKERTOMUS :

 

Kerron pienen matkaa kahta sellaista tarinaa, jossa kasvattaja saa päähänsä erikoisvärit - jo muutenkin vaikeassa lajissa - eli balineesin ja itämaisen pitkäkarvan kasvatuksessa. Erikoisväreillä tarkoitan tässä yhteydessä sellaisia värejä, joita ei rodussa ole tässä maassa juurikaan ennen tavattu.
 
Omassa kasvatusharrastuksessani olen "sortunut" ihailemaan kaneliväriä itämaisessa pitkäkarvassa ja valkoista balineesin ollessa kyseessä. Ensimmäisenä lie silmäni vangitsi kissakotisivuja selatessani Swe-scot Yoda (OLH o) Ruotsista. Hän oli tuo lumoava puolipitkäturkkinen kanelikaunotar smaragdinvihreine silmineen, joita kuulin muuten mainittavan ruotsinmaan vihreimmiksi konsanaan.
Ei muuta kun poika Suomeen, kotiin Lohjalle (kun kerta tarjolla oli tämä Swe-scot Ian eli kotoisammin Fritz).
Fritz on tosin musta lakupekka, mutta perinyt äitinsä silmien vihreyden ja kantoi tuon mustan viittansa alla satavarmasti tuota himottua kanelia !
 Nyt oli seuraavaksi sitten saatava aikaiseksi suklaa- tai lilapentuja  (jotka satavarmasti siis olisivat kanelikantajia)  tuosta casanovasta.
Ja niitähän poika kyllä osasi tuottaa: kaksi ensimmäistä pentuetta (syntyivät viikon välein) olivat ensikertalaisen noviisikasvattajan (silloinen kasvattajakaverini) kauhuksi seitsikkoja. Tosin joukkoon mahtui tietenkin mustia, sinisiä ja naamiopentuja noiden suklaisten ja lilaisten ohella.
Niinpä vasta Fritzin viimeisestä pentueesta ( Carmen emona eli Gas-Giant´s Portia; OLH b) jätin sijoitukseen nti Wananan (OLH b), joka siis on suklaa itämainen pitkäkarva ja kanelinkantaja (ja hyvin persoonallinen otus näin sivumennen sanoen).

 

Olin päässyt vaiheeseen kaksi ja tovin kehitin niitä ensimmäisiä harmaita hiuksia (!) miettimällä, että mistä nyt sitten tälle daamille kaneliakantava sulho. Lyhytkarvapuolella näitä oli jo tässä parin vuoden tuotekehittelyajalla ehtinyt syntyä, mutta sellaisen käyttö olisi tietänyt taas yhden varianttisukupolven mutkaa ja aikalisää...ja kaneli jo maistui kielelläni...

 

Avuksi tuli Kalliolan kissala, kun Ritva-Liisa Hakala oli päättänyt astuttaa balineesinaaraansa Arhantin kissalan ranskantuontiuroksella ("Kaakonkulman Pavarotti" eli Les Petit Bavares (ORS o)).

 

Toinen suklaavarianttikollipennuista, Ben Mustafa eli "Sulo", muuttikin sitten Lohjalle tuttavapriskunnan lemmikiksi ja tulevaksi sulhoksi naapurikorttelin nti Wananalle.

 

 Niin, ja niinhän siinä kävi kun kerta on kissoista kysymys, että Sulo laulelee tätä kirjoitellessani kastraattikuorossa ja Wansu elelee rouvanpäiviä somasti pyöristyneenä.

 

Eli tämä kanelijuttu saa jatkonsa kolmen viikon päästä, kun pikku pääsiäispuput syntyvät ja näyttävät, onko tuo molempien vanhempien kantama kaneli eli cinnamon väri ollut siveltimessä kissahäitä tanssittaessa. 

   

j.k. Kanelipentua en sitten onnistunut saamaan, kolme pikku suklaamarakattia kylläkin, kaikki lyhytkarvavariantteja.

Eli tässä vaiheessa päätin jättää kanelivärityksen pitkäkarvapuolella odottelemaan uutta inspiraatiota. Wananan sijoitussopimus kun oli tullut täytettyä ja rouvaksi asti päässyt Wansu elelee steriloituna huolettomia ja pentuvapaita

kissanpäiviään jumaloituna kissakuningattarena.

 

 

Sitten tämä toinen luomistarina lumikuningattaresta eli kuinka syntyivät valkoiset, sinisilmäiset balipienokaiset Hämynhäivän-kissalan kirkastukseksi keskelle kylmää Pohjolan talvea...

 

Olipa kerran kissanhakumatka lahden taakse Ruotsiin. Juuri tuo samainen matka, jolloin musta Fritz rantautui Lohjalle.
Samassa reissussa haettiin Tammisaareen myös Fritzin siskopuoli, punanaamiobalineesi Swe-scot Hester eli "Schwester".

 

Puolen vuoden kuluttua Hester päättikin sitten muuttaa velipuolensa huusholliin Lohjalle ja ruveta kantaemoksi valkoisen balineesin kasvatukselle.
Tähän puuhaan Hester ja mammansa Heidi saivatkin sitten avuksi kasvattajanimet: Fercatin, Mummeli,Icatian ja Sungain. Kaikki me sitten toivoimme sen pikkuisen valkoisen balineesin syntymää. Aika kovasti yritimmekin,ja saimme monenmonta kaunista valkoista siamkissanpentua. Todellakin, kaikki olivat lyhytkarvavariantteja. Kunnes se sitten tapahtui: Fermin perhe sai Pumpulin, vitivalkoisen urosbalipienokaisen, jota hartaasti tuttiruiskulla ruokittiin.

 

 Itseoikeutettuna Pumpuli on käynyt näyttelyissä näyttämässä kaunista olemustaan, vaan kasvatuskissaksi hän ei ryhtynyt.
Yksi Hesterin ja ranskanlinjaisen Arhantin Julius Ceesarin (SIA w67) valkoisista varianttipennuista sitten jäi sijoitukseen Lohjalle. Taas odotettiin valkoista balineesia tämän Ritan (Hämynhäivän Tiramisu Blanche) ja Bambiboyn (Fercatin Lumtroi Bambiboy, BALd) kuudesta jälkeläisestä. Ja tulos taas sama: yksi valkoinen varianttisiam ja viisi naamiollista pentua. Näistä punanaamioista jätin sitten sijoitukseen balineesinaaraan, joka ristittiin Yurikoksi (Hämynhäivän Pumpuli).
Yuriko muutti nti Wananan seuraneidiksi Lohjalle.

 

Nyt oltiin siinä vaiheessa, että Yuriko oli vailla valkoista sulhaskandidaattia. Valkoisia varianttikolleja olimme kasvatustiimissämme kyllä saaneet aikaan, vaan kaikki tietenkin samasta kantaemosta eli mamma-Hesteristä. Pulma oli nyt se, että sukusiitoskertoimet tulivat vastaan, olisi pitänyt mennä etsimään valkoista väriä lyhytkarvapuolelle - ja se taas olisi tiennyt uutta varianttivälipolvea eli tavallaan palaamista lähtöruutuun tietyssä mielessä).
Vaan nytpä ilmestyi onnenkantamoinen matkan varrelle Ufo-Eeron (BAL w67) valkoisessa kollihahmossa.
 Kristiina Sungain kissalasta tarjosi hienoa Sveitsintuontiaan ( Neeron Sha of Blue-moon ) sulhoksi Yurikolle ! Tämäpä vasta mainiota !!!!

 

Ja tässä sitä nyt sitten ollaan: 5 kuusiviikkoista balivauvaa sykähdyttää meitä täällä Lohjalla. Kolme heistä näitä kaivattuja foreign-white balineeseja. Eipä tätä juttua voisi oikein mukavammin lopettaa. Ristiäisetkin on jo pidetty:
Hämynhäivän Öinen Aatos, Armas, Amor, Aarre ja Helmi (valkeana helmenä pahnan pohjalla, toivon mukaan myös tulevana kasvatusnaaraana).
 Eli tämä hieno pentue sai aakkoset loppumaan ja miettimään uusia teemanimiä tuleville pentueille.Ja Siinä sivussa kertaamaan kissaharrastuksen syvintä olemusta ja sen paikoin niin sietämätöntä keveyttä.

 

Öinen Aaarre jäi sitten kotiin hoitelemaan talon kollinvirkaa aina toukokuulle -08 asti, jonka jälkeen siirtyi mamman paashipojaksi ja pehtooriksi.Nuori kollimanttelinperijä on Fercatin Isildur (BAL w67) eli Rollepolle ja ruskeanaamiosimskuvariantti Nova Star Twix (SIA n var; yhteisomistuksessa Tistan ja Mummeli-kissaloiden kanssa). Jälkikasvua Aarteella on hienot viisi pentuetta, joissa kuusi valkoista balineesia ja neljä valkoista simskuvarianttia.Olen tällä saralla enemmän kuin tyytyväinen, pennut ovat kauniita ja luonteet mahtavat.

 

 Tästä sitten vaan jatketaan etiäpäin valkoisen balineesin esiinmarssia !!!! Sammatissa 5.8.2008, Heidi & Hämynhäivät.