• Ceracat-kissala
• Rotukuvaus
• Kissat
• Pentueet
• Kuulumiset

Tinkan kolmas pentue

Helmi's Jai Sapparot x Passaya Cham Ma-Nart

Astutus

Tinkalle suunniteltiin pentuja jo kevääksi ja se käväisi kahden eri kollin luona kyläilemässä vanhalla kotiseudullaan Turussa. Vasta kolmas kerta toden sanoi. Toisella kerralla Tinka itsekin taisi luulla olevansa tiine, sillä juoksua ei kuulunut ennen kuin viikko lasketun ajan jälkeen. Urpo-kissa oli kovin hellä otteissaan, sillä normaalia karvanlähtöä niskasta ei Tinkalla ollut juuri lainkaan. Mutta niin siinä vain kävi, että kolmannella yrityksellä kolmen viikon kohdalla nisät alkoivat punertaa nätisti ja maha kasvaa.

Odotus

Tinkan laskettua aikaa aloin laskemaan keskiviikosta 24.08.2011 lähtien. Ensimmäisen punnituksen tein kolmen viikon kohdalla ja silloin painoa oli 4,2kg. Seitsemännen viikon alussa painoa oli tullut kilo lisää. Keskimääräinen 63 vuorokauden kantoaika tuli täyteen keskiviikkona 26.10.2011.

Tinkan painon nousu raskauden aikana

Pvm	Raskauspva	Paino(kg)
15.9.2011	22	4,2kg
22.9.2011	29	4,4kg
9.10.2011	46	5,2kg
15.10.2011	52	5,3kg
23.10.2011	60	5,2kg
27.10.2011	64	5,4kg

Pentujen syntymä ja ensimmäinen viikko

Perjantai-iltana (65vrk) alkoi vasta tapahtua, tuli vähän vuotoa, Tinkan levottomuus kasvoi ja Nellin ja Eevin emottelu alkoi. Koko yö meni vähillä unilla. Neljän jälkeen havaitsin supistusten alkaneen ja kymmentä vaille viisi putkahti pentu esiin. Tinka alkoi nuolla pentua puhtaaksi, istukka tuli ja hävisi Tinkan mahaan. Uusia supistuksia ei tullut ja pentu alkoi etsiskellä nisää. Koko päivä oltiin varpaillamme josko pentuja tulisi lisää, mutta mitään ei kuulunut ja pentu ja emo voivat hyvin. Tinkaa piti vähän muistutella, että sen tehtävä oli nyt huolehtia pennusta eikä palautella diplomaattisuhteita Nelliin ja Eeviin. Pennun paino nousi vuorokaudessa 9g. Pentu oli tyttö, ja sen kutsumanimi on Adelma.

Sunnuntai-iltapäivällä Tinka oli vähän nuutuneen oloinen, mutta ajattelin sen johtuvan väsymyksestä. Illalla tuli hieman vuotoa ja ajattelin, että nyt alkaa synnytys, osa II. Supistuksia ei kuitenkaan tullut ja Tinka oli ihan normaalin oloinen. Varmuuden vuoksi soitin maanantaina eläinlääkärille ja röntgenissä näkyi, ettei kohtu ollut vielä tyhjä. Tarkistuskäynti muuttuikin keisarileikkaus- ja sterilointikäynniksi. Yksi pentu mahassa vielä oli, mutta valitettavasti jo kuollut. Ehkä se oli kuollut jo muutama päivä ennen synnytystä, sillä olin ollut tuntevinani liikkeitä molemmilla puolilla, mutta toinen puoli hiljeni jossain vaiheessa. Onneksi mahassa ollut haava oli paljoa pentua haitannut ja oma vakionisä löytyi nopeasti. Haavakin näytti paranevan hyvin. Viikossa pentu oli tuplannut painonsa. Kahdeksan päivän ikäisenä silmät alkoivat avautua.

Neljän ensimmäisen viikon kehitys

Pentu kasvoi huimaa vauhtia, ja maitoa tuntui riittävän. Koska pentuja oli vain yksi, Adelma sai tottua reissuelämään. Emo nappasi hyvin herkästi pikkuista niskasta ja kuljetti milloin minnekin. Pari viikkoisena se oli jo hyvin tietoinen, että sillä on myös varaemot Nelli ja Eevi, ja tottui nukkumaan kuka kulloinkin lämpöpatterinaan. Öisin oli varsin vaikeaa saada taotuksi Tinkan kalloon, että pentu on liian pieni nukkumaan ihmisten peiton alla. Kolmiviikkosena alkoi tutustuminen ympäröivään maailmaan: sohvan alusta, olohuoneen matto ja kiipeilypuu taloineen. Pian alkoi myös kehittyä vaanimisvaisto, kohteeksi joutuivat niin lelut ja isojen kissojen hännätkin. Onneksi isot kissat myös tappelivat pikkuista vastaan ja antoivat kurinpalautusta, että Adelma oppi, että hyökkäys voi aiheuttaa vastahyökkäyksen. Neliviikkoisena tuotiin myös hiekkalaatikko ja ruokakippo tutustumista varten, mutta makumieltymykset olivat taas ihan väärin päin: hiekkaa natusteltiin tämän tästä, ruoalle nyrpistettiin ja peiteltiin. Neljän viikon ikäisenä Adelma painoi noin 420g.

Neljän seuraavan viikon kehitys

Viiden viikon ikä oli tällekin pennulle se käänteentekevä. Olin viikolla tehnyt penturuuasta mössöä, jolla oli helpompi tutustuttaa pentu ruoan makuun, mutta silti pentuhiekka tuntui maistuvan. Päivälleen viiden viikon ikäisenä Adelma punnersi ensimmäisen kakkansa laatikkoon, ja sunnuntaina se söi aimo annoksen tonnikalaliemellä terästettyjä raksuja. Ja siitä se sitten lähti. Aluksi raksujen piti olla kosteita, että Adelma olisi niitä syönyt. Mutta viikon kuluttua kuivatkin raksut kelpasivat. Monia asioita Adelma ei ehtinyt pentuvessaan tehdä, kun se ihan itsekseen siirtyi isojen kissojen vessan asiakkaaksi. Onneksi siinä vaiheessa hiekan natustelu oli jo jäänyt, eikä ollut pelkoa että paakkuuntuva hiekka aiheuttaisi suolitukoksia. Maito maittoi yhä hyvin ja silloin kuului aina äänekäs rukin hurina. Viikkoa ennen joulua Adelma vihdoin uskalsi juosta rappusia ylös ja alas, ja Tinkakin alkoi uskoa, että pentu on jo tarpeeksi iso eikä sitä tarvitse raahata niskasta joka paikkaan. Kahdeksan viikon ikä täyttyi jouluaattona, ja mikäs sen kivempaa pienelle kissalle kuin joulukuusi ja kaikki siinä killuvat "lelut". Aatonaattona posti toi rekisterikirjan, ja Adelman viralliseksi nimeksi vahvistui Ceracat Ae Rom Ber-ree, "kaunis marja".

Ja neljä seuraavaa viikkoa

Seuraavina viikkoina vauhti sen kun kiihtyi, portaita juostiin tuhatta ja sataa, kiipeiltiin taitavasti kiipeilypuussa, höykytettiin isompia kissoja. Ensimmäinen rokotus sujui reippaasti, ja matolääkekin meni alas pärskimättä. Adelma oppi istumaan olkapäällä ja osoittautui ruuanlaiton ystäväksi. Myös käsityöinnostusta kissa osoitti, se jaksoi silmä kovana seurata langan muuttumista silmukoiksi. Joskus kiusaus kävi ylivoimaiseksi ja kutoja sai huomata langan katkenneen järsimisen seurauksena. Adelma seurasi myös tiiviisti aikaansa, ja katseli mielellään liikkuvia juttuja iPadilta. Kaksitoistaviikkoisena Adelma painoi 1,48kg.

Luovutus

Toisen rokotuksen ja mikrosirutuksen jälkeen Adelma olikin valmis suuntaamaan uuteen kotiinsa. Pieni hellyyttävä kaulakissa vei palan sydäntä mukanaan, isot kissat sen sijaan taisivat olla tyytyväisiä, kun rauha palasi taloon.

Kuvia