Eppun kaveriksi aloin haaveilla myös mopsista. Ja nimenomaan Ämin ja Ässän pennusta. Näihin mopseihin olin erityisesti ihastunut Törnvalleilla. Sekä ulkonäköön että luonteeseen. Vuonna -97 haaveistani tuli sitten totta. Pulteri-mopsi muutti meille 3 kuukauden ikäisenä. Pulterista piti tulla näyttelykoira, mutta kivesvian takia niin ei käynytkään. Kun asia selvisi, olisin saanut tilalle uuden pennun, mutta eihän se enää käynyt päinsä. Pulteri oli jo kerinnyt viedä meidän perheen sydämet...

Pulteri on tosi vilkas ja vikkelä mopsi. Ehkä noin 5-vuotiaana vasta loppuivat pentumaiset elkeet ja Pulterista tuli "aikuinen". Pulteri tykkää olla sylissä ja myös sänkyyn on päästävä kuorsaamaan. Se on myös itsepäinen ja rakastaa aivan mahdottomasti ruokaa. Olemme oppineet vuosien varrella, että kotoa lähtiessämme kannattaa tarkkaan katsoa, ettei mistään saa mitään syötävää. Pulteri on syönyt mm. suklaata folioineen (seuraavana päivänä kakka tuli folioon käärittynä) ja lakritsaa ½ kiloa anopin kassista (seuraava yö meni oksentaen ja aamulla pihasta löytyi melkoisia määriä "lakritsikastiketta").

Uskoakseni näyttelymenestystä olisi voinut tulla...

Suru on aina tosi suuri
kun jäähyväiset koittaa...

Kuva on otettu 16.9. eli 2 päivää ennen Pulterin kuolemaa. Pulterin kuolinpäivä oli 18.9.2007