Trombi-uistin

TROMBI-UISTIN kehittyi halusta saada kaloja. Uistimen synty kirjoitetaan vuoteen 1995. Ruunaan reissulle tarvitsi paljon uistimia mukaan. Otin suunnilleen kaikki omistamani uistimet matkaan. Huumori mielessä tein lusikan varresta vielä yhden ”ottipelin” ,jonka sininen väri osui kohdalleen vahingossa. Oli tulva aika ja uistinkato oli kova. Melkein joka toisella heitolla uistin jäi pohjaan. Heittelin piruuttani omaa tekelettäni ja kun sain jo eka iltana kiintiön täyteen arvelin, että tätä harrastusta täytyy jatkaa. Samalla ihmettelin miksi tämä ”pelti” ei jää pohjaan. Syy oli viekkaan uinnin (kun kalastat koskella lisää toinen uistinrengas koukun päähän ja uistin irtoaa yleensä ravistamalla). Minulle myös selvisi, ettei minun kannata tehdä uinniltaan liian ”hienoja” uistimia.

TROMBI-UISTIN on tehty kalastamaan tasaisella vedolla. Sinun ei tarvitse olla ”JT” saadaksesi kalaa. TROMBI ui, sitä ei tarvitse uittaa. TROMBI-UISTIN ei ole koskaan symmetrinen. Koska olen pienvalmistaja, minun ei tarvitse noudattaa yleisiä ”trendejä”. Järvessä on miljoonia saaliskaloja ja UISTIMEN pitää olla houkuttelevampi kuin normaalin kalan. Siksi sen ei tarvitse olla pikkukalan näköispainos. Uistimen pitää erottua ja siinä pitää olla ”sitä jotain.” Uistimia ei opi tekemään muuta kuin tekemällä ja uittamalla ja jälleen taas tekemällä. Uistin ei ole tuote vaan kalan syötti.

Uistimen teko on vuoropuhelua kalojen ja luonnon kanssa. Minulla on ollut mahdollisuus tehdä satoja erilaisia prototyyppejä. On aikamoinen työ ennen kuin kalan mielihalut alkaa selvitä. Kalan sielun elämää tuskin ihminen koskaan oppii ymmärtämää, meillä on miljoonien sukupolvien välinen kuilu. Onko kalat yksilöitä? Kala ei välttämättä tottele ihmisen järjen käyttöä. Varsin usein kala nappaa vasta silloin, kun on itse vaipunut meditatiiviseen tilaan ja unohtanut aja ja paikan tajun.

Taimenta olen kalastanut vetämällä tuhansia tunteja. Alku oli toivotonta, koska käytin suurten valmistajien massatuotteita. Kalaa ei tullut. Suurin syy liene kuitenkin jalokalojen vähyys nykyaikana. Vasta kun aloin tehdä uistimet itse, alkoi kalaa löytyä järvestä. En tiedä mikä on uistimen ”perimmäinen totuus” ,mutta satoja peltejä yksitellen tehneenä olen päässyt lähemmäksi sitä muotoa, mikä pellissä pitää olla. Viimeinen sana on kalalla.. Peltiuistimen tehoa lisää sen kalastavuus myös pysäyksissä kun se vajoaa leijuen pohjaan.

Materiaalina olen käyttänyt ”rosteria”, teippauksilla ja pintakäsittelyllä olen saanut haluamani värin, joskus parhaat värit tuo ajan patina. Koukkuina käytän vain parhaita kemiallisesti teroitettuja koukkuja.

Nimensä TROMBI-UISTIN sai kun eräänä elokuisena aamuna ajoin Suvasvedellä TROMBIA pakoon uistimet perässä.

Tässä muutamia peltiuistimen etuja:

- Peltiuistimella saa kalaa.

- Peltiuistin ei ole liian tarkka vetonopeudesta.

- Vaikka kala ei ole nälkäinen, saattaa ärsyke laukaista syönnösvietin.

- Helppokäyttöisyys antaa enemmän aikaa nautiskeluun.

- Runko on lähes ikuinen, eikä vety.

- Yksi koukku tartuttaa saaliin hyvin.

- Yksi koukku on helpompi irrottaa haavista ja kalasta.

- Hyvä näkyvyys järvessä, laajat väripinnat ja värimahdollisuudet.

- Ei tarvitse virittää, tasainen laatu, myös aloittelija saa kalaa.

- Ei sukella kun lisäät nopeutta, helppo uittaa myös koskessa.